Eläinten vallankumous on vuonna 1945 julkaistu George Orwellin kirjoittama allegorinen pienoisromaani ja hänen tunnetuimpia teoksiaan. Teos on satiiri, joka kritisoi totalitarismia, Venäjän vallankumousta ja siitä kehittynyttä Neuvostoliittoa. Romaanin tapahtumilla ja päähenkilöillä on vastineensa Neuvostoliiton historian vaiheissa. Eläinten vallankumous on ollut kielletty mm. Neuvostoliitossa vuosina 1988-1989. Kirjalle oli vaikea löytää kustantajaa Englannissa, koska se tulkittiin trotsikilaiseksi ja epäsopivaksi silloiseen poliittiseen tilanteeseen.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliselle Kartano-nimiselle tilalle Englannissa, jossa eläimet kaappaavat vallan ja karkoittavat isäntänsä. Vallankumouksen innoittaja oli vanha karju, Majuri, jota voidaan pitää Karl Marxin vertauskuvana. Tila nimetään Eläintilaksi ja siitä muodostuu tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikki eläimet tekevät töitä kykyjensä mukaan. Siat nousevat johtamaan eläimiä. Eläintila saadaan sikojen, Napoleonin, Lumipallon ja Vingun johdolla organisoitua huolehtivaksi ja tehokkaaksi yhteiskunnaksi. Siat kutsuvat idelogiaansa animalismiksi. Eläintilan kukoistusvuosina eläimet tekevät töitä ahkerasti yhtenä yksikkönä. Yhteiskunta alkaa vähitellen heikentyä sisältäpäin sikojen välisten erimielisyyksien ja petosten takia. Napoleonin ja sen propagandaministerin Vingun vallan alla eläinten olot kovenevat ja siat varaavat itselleen etuoikeuksia. Lopulta alkuperäisistä animalismin ihanteista on jäljellä enää hyvin vähän.
Napoleon on eläintilan päätyranni ja suora vertauskuva Josif Stalinista. Napoleonin kuvaillaan olevan hurjannäköinen Berkshire-karju, vailla erityisiä puheenlahjoja, mutta tunnettu siitä että hän saa tahtonsa läpi. Vinku on Napoleonin propagandaministeri ja erittäin hyvä puhuja. Vinku pystyy sanoillaan muuttamaan mustan valkoiseksi. Lumipallo oli Napoleonin kilpailija ja todennäköisesti vertauskuva Lev Trotskista. Proletariaattia romaanissa edustaa työhevonen Jysky.
Itse pidin kirjasta, koska se oli kiinnostava. Parasta kirjassa oli satiiri ja selvät rinnastukset Neuvostoliittoon. Satiirin ymmärtämiseen ei tässä tapauksessa edes tarvinnut paljon taustatietoa Venäjän vallankumouksesta tai sen kärkihenkilöistä. Jos haluatte tiiviin esittelyn Neuvostoliiton ja kommunismin ongelmista, lukekaa tämä kirja.
On pitkään syyhyttänytkin tämä kirja, aika ei ole vain lukemiseen riittänyt. Millä tavoin ihmiset huomioidaan kirjassa?
VastaaPoistaIha mahti yleiskuva kirjasta, mutta muaki kutkuttais tietää noista henkilöistä enemmän. Toi loppuunveto/kirjavinkkaus oli loisto veto :)
VastaaPoistaOn muuten hyvä kirja ja siitä on myös olemassa kuvakirja :D Kirjan juoni ja idea tulevat hyvin esille.
VastaaPoistaNo nyt en minäkään malta paljastaa enempää tai vaatia tarkempaa juonireferaattia, sillä kirjavinkkaus on ilmeisen onnistunutta. Sen verran sanon ihmisistä, että lopun kuvaus sioista ja ihmisistä on vallan vinkeä.
VastaaPoistaHuippua kirjassa ovat myös säännöt, jotka eläimet laativat ja jotka muuttuvat vähitellen. Tiukka tasa-arvon vaatimus muuntuu siten, että lopulta toiset ovat hiukan tasa-arvoisempia kuin toiset...
Tämän kirjan avulla selviää hienosti, mitä satiiri on parhaimmillaan. Uskon, että se on usein tehokkaampaa kuin asian suora kritiikki tai asiallinen analyysi.
Hyvää työtä!